Lumivaaralaisia oli PUTIKON junaonnettomuudessa 18.3.1940 - tietoja tarvitaan.
Allekirjoittanut kerää tietoja Putikon junaonnettomuudesta 18.3.1940. Tarkoitus on tehdä pieni kirjanen, jossa on aikalaisten kertomia tarinoita tästä tapahtumasta. Kirjan kustantaa Etelä-Suomen Lumivaaralaiset ry. Juuri lumivaaralaisia lapsia menehtyi turmassa. Pari hyvää vinkkiä on jo saatu, mutta lisää tarvitaan.
Samoin jos joltain lukijoista löytyy jatkosodan aikaisia kirjeitä kotoa rintamalle tai sieltä kotiin, otamme niitä julkaistaviksi lehdessämme.
Tiedot voi lähettää allekirjoittaneelle sähköpostissa tai sen liitteenä. Myös suoraan postitse voi tietoja lähettää. Ne palautetaan lähettäjälle heti paluupostissa. Muistakaa mainita lähettäjän postiosoite.
Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta Jaakkiman Sanomien lukijoille! Toivoo lehden toimitus ja kustantajan jäsenyhdistykset:
Jaakkimalaisten Seura ry, Lumivaara Seura ry, Suur-Jaakkimalaiset ry, Etelä-Suomen Lumivaaralaiset ry, Lumi-Säätiö, Jaakkiman Säätiö ja Kaartisten sukuseura ry
Jaakkiman Sanomien lukijoille niin sanomalehden kuin kotisivukin äärellä! Joulukuun numero ilmestyi 8.12.2011 mahtavana 24-sivuisena lukupakettina. Lehti lähti lähes 2000 osoitteeseen, pääasiassa kotimaahan, mutta myös eri puolille Eurooppaan, uudelle mantereelle ja naapuriin Venäjälle. Lehti on tämän vuoden aikana vuosikertana kasvanut 100-sivua kattavaksi julkaisuksi, jonka tekemiseen on osallistunut 140 henkeä. Kasvu sivuissa mitattuna on yli 25% ja sisällön tuottajien määrässä vielä hurjan paljon huikeampi. Niinpä jatkamme vuonna 2012 tuottamalla ja julkaisemalla pääsääntöisesti 20-sivuista lehteä. Suurkiitokset lehden kukoistuksesta kuuluu teille lukijat. Teillä on tämän karjalanpiirakan sydäntarpeet hallussanne - teidän avullanne minä keitän puuron ja rypytän piirakan malliin, joka maistuu kaikenikäisille lukijoillemme. Jatkamme punomalla toissapäivän, eilisen ja tämän päivän lankoja yhteen tulevaisuuteen tähdäten. On tärkeää, että alueemme kulttuuriperintö tallentuu, siirtyy eteenpäin nuorille ja sytyttää heissä tietoisuuden juuristaan ja karjalaisen perintönsä merkityksestä tämän päivän elämässä.
Toivon lehden olevan yksi portti omille juurille.
Kun päivä alkoi hämärtää, tuli minulle äkkiä halu saada sentään pieni kuusi. Täti oli lähtenytpostia hakemaan jos sentään pojiltakin tulisi joulutervehdys ja minä hain ryssän sukset Marin eteisestä ja syvässä lumessa, puukko laukussani, yritin mäkeä alas luovimalla. En sinne päässyt, hirveästi lunta, piikkilankavarustuskin esti, eikä siellä rinteen allakaan tuntunut olevan kuin petäjiä. Sinne olivat maasta nostaneet tällä aikaa päätään, niin että voin jo nyt niitä katsellessani nähdä rinteessä komean petäjikön. Keinottelin saunan editse taas pihaan ja sitten käsityöhuoneelle päin. Oli jo niin hämärä, ettei paljon kuusta petäjästä erottanut mutta eikö vaan siinä ollutkin pieni kuusi. Viereen päästyäni näin, että siinä oli kaksi kuusta, kuin yhdestä rungosta kasvaneina. Varasin jo puukonkin valmiiksi, nirhiäkseni siitä kaksoisveljen itselleni, kun samassa katselin paikkaa. Siinä se oli opiston ja käsityöhuoneen välissä notkossa, ja ajatuksissani näin senkin silloin kaksihaaraisena, komeana sypressinä kohoavan kohti taivasta. Lisäksi kuulin johtajan äänen selittävän: Opistoalueelta ei saa katkaista varpuakaan! Ja minä olin nirhimässä lupaavaa kuningaspuuta! Vähän kauempana kasvoi pieniä petäjiä. Yksi oli viuhkamainen. Sen luo menin ja katkaisin. Panin sen kotona ryssän tummaan maljakkoon, kiinnitin sen toiseen latvaoksaan joulupuun tähden, ja tuossa se nyt kauniisti oksaa kaarevaksi taivuttaen katsoo minuun. Ensi kerran siis joulu ilman joulupuuta! Ensi kerran ilman omaisia, ystäviä. Ei edes korttia täti tuonut postista. Ingrid kyllä lähetti jopa kinkkupalan, josta syötiin riisipuuron alle makoisat leivät. Tarulan kynttilä paloi ruokapöydässä. Syötyä luimme joululehtiämme ja sitten rukoilimme ja lauloimme jouluvirren, Enkeli taivaan. Kuinka elävästi virren loppupuolella tulikaan mieleeni Väinö, koulu, joulupuu siellä. Olin näkevinäni kaikki sikopohjalaiset ja parikankyläläiset lapsineen. Akkunat ovat hiessä, karamellipapereita lattiat täynnä suurista varoituksista huolimatta - pussit kainalossa lapsilla ja todistus kourassa. Poislähtö on juuri alkamassa Väinö on väsyneen, mutta onnellisen näköinen. Vuoden raskain hetki on taas ohi, alkaa kolmen viikon loma. Alan varustautua kotiinlähtöön. Siellä soittaa pimeä yö tällä hetkellä. Kivijalka lumen alla kuuluu olevan jäljellä. Järven toisella puolen on myös pimeää. Ei siellä yksikään tuli tuika, ei ainutkaan liesi ole lämmin ei siellä ole liettäkään, ei sitä minun ainutta lämmintä ystäväänikään, johon parina vuosikymmenenä, ylikin neljättä vuotta, nojasin ei siellä ole kuin rauniokasa. Me saimme Karjalan, mutta tuskinpa enää rauhaisaa elämää saamme nauttia. Jumalan päivään aletaan valmistaa. Koko maailma on ahdistuksessa. Kuinka onnellinen se, joka saa olla Sinun luonasi! Ellen vielä pääse, tee minustakin kunnon sotamies armeijaasi, niin että voisin isänmaatani hyödyttää parhaimmalla, mitä sinulla on antaa. Kaikki sinun varoillasi, Herra!
Sisko Pörsti s. Latvus
Helsinki
Ingrid oli Aura Latvuksen miniä, Tarula perheen kesäpaikka Uukuniemellä Parikanniemen orpokodin alueella, missä osa rakennuksista oli säilynyt.
Väinö Hoikka, Aura Latvuksen veli, joka kuoli 1938, oli ollut sisarensa tavoin opettajana Sikopohjan kylässä Niemen koulussa, jota kävivät myös Parikanniemen orpokodin lapset.
Suomalainen salamasota sai vuoden 1941 lopulla uuden ilmeen. Vanha raja oli ylitetty 22.7. Sortavala vallattiin 15.8. Lumivaaran ja Jaakkiman alueitten kautta koko ajan taistellen. Viipuri vallattiin pari viikkoa sen jälkeen. Hyökkäysvaiheen aikana nimitettiin 45 kappaletta Mannerheimin ristin ritaria. Nimitykset tulivat etupäässä komentajatehtävissä olleille, mikä siinä vaiheessa oli luonnollista. Kenraali Talvela komensi kuudetta armeijakuntaa ja hän oli myös Laatokan Karjalan joukkojen komentaja. Aunuksen kaupunki vallattiin 5.9. ja Syvärille tultiin 7.9. Eversti Paavo Paalun johtama divisioona aloitti Äänislinnan (Petroskoin) valtauksen 17.9. ja kaupunki oli suomalaisten joukkojen miehittämänä lokakuun 1. päivästä alkaen. Maaselän kannaksen valtaus tapahtui juuri joulun alla vuonna 1941. Sodan johto määräsi tässä vaiheessa joukot pysähtymään saavutettuihin asemiin. Alkoi kaksi ja puoli vuotta kestävä asemasodan vaihe. Sotilaat olivat vauhdikkaasta valloituksesta rättiväsyneitä ja ehdottomasti levon tarpeessa.
Toinen sotajoulu
Sotilaille joulu vuonna 1941 antoi vihdoin tarpeellisen hengähdystauon. Siviilipaketteja tietenkin tuli rintamille. Niissä oli etupäässä kotirintaman ahkerien naisten kutomia ja neulomia varusteita. Lomia myönnettiin ensin perheellisille ja sen jälkeen poikamiehille, sen mukaan kuin palvelus antoi siihen mahdollisuuden. Kriisiaikoina armeijan muonitus toimii keskitetysti, mutta kotirintama joutuu tulemaan toimeen jokseenkin omin avuin. Sotaa käyvällä Saksalla oli viljaa runsaasti käytettävissä ja se toimittikin sitä Suomeen koko jatkosodan ajan. Sotilaiden aseistukseen oli saatu Saksalta kipeästi tarvittua uudenaikaista materiaalia esimerkiksi panssarin torjuntaan. Sotilasasu oli yhtenäinen kenttäharmaa. Jokaisen miehen kaulassa roikkui tunnistelevy, jolle miehet keksivät soveltuvia uusia nimiä, kuten täikeinu ja Molotovin puhelinumero. Kotirintaman kaikki työt ja askareet jäivät naisten, keskenkasvuisten poikasten ja tyttöjen tehtäväksi. Kaikki tekivät, mitä pystyivät ja jaksoivat, kyntöhommia ja viljanpuintia myöten. Tupakkaa kasvatettiin nurkan takaisilla joutomailla. Kahviin, jos sitä sai, lisättiin korvikkeeksi muun muassa voikukan juuresta tehtyä korviketta, tai juotiin pelkkää kitkerää korviketta. Naisten kesäjalkineita valmistettiin tehdasmaisesti punotusta paperinarusta. Sadesäillä ne piti kiireesti riisua ja panna suojaan. Elintarvikkeiden säännöstely alkoi välittömästi tuontituotteiden, ensin kahvin ja sokerin osalta. Jostain se mustan pörssin kauppakin alkaa ikävä kyllä rehottaa pula-aikoina. Yksinäisille vanhuksille koitti kovat ajat. Hyvällä talkoohengellä ja lähimmäisiä huomioon ottaen jotenkin tultiin toimeen. Lapsiperheiden tarpeet otettiin huomioon suurempina yleisostokorttien annoksina. Kotieläimiä, kuten sikoja ja lampaita, sai kasvattaa teuraaksi vain kansanhuollon luvalla. Sotaorpojen määrä kasvoi tasaisesti kaatuneiden lisääntymisen myötä. Oli myös huolehdittava sodasta invalideina palanneista. Asia joka puhuttaa tänäkin päivänä olivat Ruotsiin sotalapsiksi sijoitetut. Kohtalo siellä vieraassa maassa oli joskus katkeran kova, mutta joskus myös onnellinen.
Aarno Kaartinen
Järvenpää
(Kirjoitus on kokonaisuudessaan vain sanomalehdessä)
Mikkilän katras Kiinassa Mikkilä siblings in China
Tärkeänä osana perheen arkea ja turvaverkkoa olivat paikalliset autonkuljettaja Eric ja taloudenhoitaja Ayi.
Car driver Eric and housekeeper Ayi were very important local people for whole family .
Hilla, Otso ja Sisu Mikkilä raportoivat joulukuun lehdessä Kiinan vuosista, jolloin he asuivat ja kävivät koulua Beihaissa vanhempien työkomennusten aikana vuosina 2008-2011. - Beihaissa oli melkein aina kuumaa. Kun me oltiin kuumilla ilmoilla tehty ulkona mitä lystättiin, oli hauska mennä sisälle, koska sisällä oli ilmastointilaitteet ja viileää. Kuumilla ilmoilla käytiin myös uimassa Shangri La -hotellin uima-altaalla melkein joka viikonloppu. Beihaista matkustettiin lomilla Vietnamiin ja Singaporeen. Vietnamissa me käytiin snorklaamassa koralliriutoilla valtameressä, kertoo Hilla. - Kiinasta tulee mieleen syömäpuikot, koska Kiinassa syödään syömäpuikoilla. Mekin syötiin syömäpuikoilla kotona ja ravintoloissa. Täti Ayi teki suomalaista ja kiinalaista ruokaa. Porkkana-kana oli parasta ruokaa, jatkaa kaksoisveli Otso. Osaan puhua kiinaa ihan hyvin ja merkkejä osaan vähän. Kiinaa on vähän vaikeampi puhua kuin englantia. Kiinassa oli kivaa, koska oli kuuma ja voi mennä uimaan. Silver beachillä oli paljon meduusoja. Minua pisti meduusa ja Otsoa pisti pahasti meduusa. Meressä oli kuitenkin kiva uida. Rannalla pelattiin myös rantalentistä. Talvella ei ollut lunta. Koulupäivät oli pitkiä, 8-15. Viimeisenä kouluvuotena koulussa puhuttiin vain enkkua mutta se ei ollut vaikeaa, lisää kuopus Sisu, joka eli pulet ensimmäisestä seitsemästä vuodestaan Kiinassa. /ti (artikkeli kokonaisuudessaan ja upeat valokuvat vain sanomalehdessä.)
Hilla, Otso and Sisu Mikkilä report of their time in China during the years 2008-2011 when their parents were working there. Hilla tells that there was always a nice weather in Beihai where they lived. - It was so nice to be indoors in an air-conditioned house after a hot day in outdoor activities. In the hot weather our car driver Eric drove us almost every weekend to the swimming pool of Hotel Shangri-La. During the holidays we travelled to Vietnam and Singapore. In Vietnam it was nice to snorkel. - In China we were eating with chopsticks also at home. Ayi was cooking for us both Finnish and Chinese meals. Pork with carrots was my favourite dish. I can speak Chinese and know some signs. Chinese is a little more difficult to speak than English, adds the twin brother Otto. Younger brother Sisu loved the hot weather and swimming in Beihai. - At Silver beach there was plenty of jellyfish, which could bite badly. Still it was nice in the sea. We also played beach volley. In winter there was no snow at all. Days at school were long from 8 till 15. In the school year we spoke only English, but it was not difficult for me. (the whole article only in Finnish in the newspaper)
KYLÄKIRJAKUULUMISIA
Kalksaloseuran uuteen kyläkirjaan kaivataan lisää kirjoittajia
Seura on kokoamassa uutta kyläkirjaa, sillä kerrottavaa riittää ja kirjoittajiakin on. Sisällöllisesti kirjassa tuodaan esille Kalksalon historiaa, perinnetietoa ja henkilökuvauksia. Uutena alueena ovat kotiseutumatkat, joita on Kalksaloon tehty lukuisia heti sen jälkeen kun Karjalaan oli mahdollista päästä. Matkoja on tehty erilaisin kokoonpanoin ja monilla toimintamalleilla. Matkat ovat alueella asuneille pyhiinvaellusmatkoja ja nuoremmille tutustumismatkoja menneeseen aikaan ja esivanhempien elinolosuhteisiin. Karjala ei ole nykyisin sitä mitä se oli ennen, terveellistä on nähdä myös alueen nykyinen tila.
Kirjan osalta aikataulu on vielä avoin. Uusille jutuille ja kirjoittajille on tilaa ja tarvetta.
Yhteydenotot:
Risto Viitanen
ristota.viitanen (a) luukku.com
Oppolan kyläkirjan toimitustyö käynnistyy
Kyläkirjaan on tullut mahtavaa aineistoa jo niin mukavasti Helsingin ja Rovaniemen väliltä, että toimitustyö käynnistyy vuoden 2012 alussa. Viime lehdessä kuuluttelin niitä taloja ja perheitä, joista ei vielä ollut tullut aineistoa. Odottelen postia hyvällä mielellä. Toiveena esitän, että lähettäisitte aineistoa joulukuun lopussa. Maaliskuun loppuun mennessä on nyt takaraja aineiston lähettämiselle. Ensisijaisesti toivomme tekstejä. Toimituksesta tai lehden kotisivulta saa muistilistan, jonka pohjalta voi entistä aikaa muistella ja kirjata ylös. Toki vielä haastattelemmekin oppolalaisia alkuvuoden aikana.
Yhteydenotot:
Jaakkiman Sanomien toimitukseen/Tea Itkonen
Sorolan aineistoa kootaan vielä kesän loppuun
Sorolan kyläkirjan materiaali vielä kootaan elokuun loppuun 2012 asti. Toimitustyö käynnistyy syyskuussa 2012.
Toimitukseen tullut aineisto on tämänkin kirjan kohdalla upeaa, mutta talokohtaista kirjoitettua materiaalia on toistaiseksi kertynyt melko vähän. Pyydän sorolalaisia ja jälkipolvia käymään vielä yhdessä albumit läpi sekä muistelemaan ja kirjaamaan tarinat talteen.
Tavoitammeko Niutasia, Bromania, Törhösiä, Simpuroita, Ryösää, räätäli Kilpiötä, Kähkösiä, Ovaskaa, suutareita Tolvanen ja Tuunainen, Ronkaista, Turtiaisia, Niemisiä, Kokkoa ja Pakkasta?
Yhteydenotot:
Jaakkiman Sanomien toimitukseen/Tea Itkonen
Lahdenpohjan kirjatyö käynnistyi ja sai työryhmän
Lahdenpohjan kirjasta kiinnostuneita kokoontui Karjalatalolla 7.11. kymmenen hengen voimalla. Työryhmään saatiin kirjoittaviksi jäseniksi Matti ja Virve Haro, Tanja Ålander, Päivi Luukko-Salmela ja Siiri Liukkonen. Korvaamatonta apua työryhmälle antavat Lahdenpohjassa nuoruuttaan eläneet Börje Häyrynen ja Sanelma Emelaeus-Äimä. Kirjaan päätettiin ottaa kauppalan oman alueen lisäksi mukaan myös entisen Lahdenpohjan kylän ne talot, jotka jäivät kauppalan rajan ulkopuolelle, Rauhalan ja Huuhanmäen varuskunta-alueet sekä Jaakkiman aseman seutu ja Uusikylä. Lahdenpohja-aineistoa on saapunut toimitukseen jo alkukeväästä alkaen ja lisää vastaanotetaan edelleen. Kirjassa tullaan käsittelemään mm. liiketoimintaa ja vaneritehdasta, joita toivotaan muisteltavan. Samoin odotetaan muisteloja varuskunta-alueilta ja asemilta. Nuorisoseuran ja työnväenyhdistyksen toiminnasta ja tilaisuuksista sekä muista kulttuuri- ja huvitoiminnasta odotetaan kirjoituksia. Sota-ajan muistelut Lahdenpohjasta ovat oma lukunsa. Toivomme kirjoituksia omista kokemuksista, niin asukkaana kuin eri tahojen toimijanakin.
Yhteydenotot:
Jaakkiman Sanomien toimitukseen/Tea Itkonen
Ulkomaalaisten on Ven?j?n uuden asetuksen mukaan luovuttava omistamistaan kiinteist?ist? Ven?j?n raja-alueilla. Tarvittaessa Ven?j? voi alkaa pakkolunastaa kiinteist?j? , uutisoi YLE reilu viikko sitten. Omistaminen liittynee suurelta osin vapaa-ajan asumiseen. Suomalaiset ovat ostaneet loma- ja eläkeasuntoja ulkomailta jo vuosikymmenten ajan, lähinnä maista, joihin raja on avoinna. Joillakuilla on asunto entisellä synnyinseudulla. Tässä valossa uutinen tuntuu uhkaavalta. Laatokan Karjalassa on kaunista ja moni voi olla kiinnostunut vapaa-aikansa vietosta siellä. Nuoremmille polville saattaa riittää loma-asuntojen vuokrattavuus ja palvelujen saatavuus. Unelma ei ehkä olekaan maapalan omistaminen Karjalassa, vaan mahdollisuus lomailla ja liikkua siellä siinä kuin missä tahansa muualla vapaassa maailmassa. Pakkoluovutus ja -lunastus loukkaavat kansalaisia myös kotimaan maakaupoissa. Pakko ei pysty purkamaan omistuksen tunnesidettä. Asiatasolla suomalaiset kokevat oikeudenmukaiseksi yhtäläisen maanomistusoikeuden. YST?V?NI RAPORTOI KUULLEENSA jo mustarastasta. Ajatukset suuntautuvat vahvasti kev??seen, hiirenkorviin ja k?k?siin. Siit? on en?? pieni askel p??tt?? Karjalan reissusta. Kustannukset ovat siell?kin nousseet, takasivulla on nyt tarkempaa tietoa lukijamatkoista. T?ll? kerralla teemme toivomuksestanne rengasreitit, jotta nuoremmille ja ensikertalaisille voidaan n?ytt?? laajemmalti Karjalaa.
KIIT?N LUKIJOITA YHTEYDENOTOISTA sek? lehden ett? kyl?kirjojen tiimoilta. Kiitos upeista aineistoista! Julkaisemme lehtikirjoituksia ja kuvia saapumisj?rjestyksess?. Tapaamiseen meill? on mahdollisuus Lahdessa Karjalan Liiton kes?juhlilla. Juhlilla t?rke? teema on k?dentaidot, ja siihen mekin paneudumme seuraavassa lehden numerossa. Muotoilukaupunki Lahdessa on my?s esill? karjalainen muotoilu ja perinne nykymuotoilussa. Mielenkiintoinen uutuus on my?s karjalainen k?sity?l?iskyl?, jossa on luvassa ty?n?yt?ksi?.
