Lumivaaralaisia oli PUTIKON junaonnettomuudessa 18.3.1940 - tietoja tarvitaan.
Allekirjoittanut kerää tietoja Putikon junaonnettomuudesta 18.3.1940. Tarkoitus on tehdä pieni kirjanen, jossa on aikalaisten kertomia tarinoita tästä tapahtumasta. Kirjan kustantaa Etelä-Suomen Lumivaaralaiset ry. Juuri lumivaaralaisia lapsia menehtyi turmassa. Pari hyvää vinkkiä on jo saatu, mutta lisää tarvitaan.
Samoin jos joltain lukijoista löytyy jatkosodan aikaisia kirjeitä kotoa rintamalle tai sieltä kotiin, otamme niitä julkaistaviksi lehdessämme.
Tiedot voi lähettää allekirjoittaneelle sähköpostissa tai sen liitteenä. Myös suoraan postitse voi tietoja lähettää. Ne palautetaan lähettäjälle heti paluupostissa. Muistakaa mainita lähettäjän postiosoite.
NYT ON HIIHTÄJÄN HYVÄ hiihdellä, kun alla on hohtava hanki. Kävimme Sorolan pojan Heikki Pölläsen kanssa jututtamassa kouluneuvos Kauko Salmenkalliota kyläkirjaa varten. Siellä kotona Sorolassa Teräväisen pojat olivat hyviä hiihtäjiä, ja palkintoja kertyi niin kylien välisistä hiihdoista kuin myös valtakunnallisista kisoista. Hiihtäen kuljettiin kouluun ja asioita toimittamaan. Oman koulun hiihtokilpailut ovat varmasti monella vielä muistoina mielessä. Toki tehtiin myös hiihtoretkiä, sehän oli nuorille oiva tapa tehdä yhdessä jotain hauskaa.
Jos suksi ei enää suihkikaan keväisellä hangella, niin kynä voidaan toki laittaa suihkimaan paperilla ja tallentaa parhaat lapsuuden ja nuoruuden hiihtomuistot ja laskiaismuistot. Odottelen niitä toimitukseen 18.3. mennessä.
VAHVA KÄSITYÖPERINNE on karjalaista pääomaamme. Oppolan kylässä tehtiin kenkiä useassa talossa ja niitä myytiin markkinoilla Sortavalassa, Kurkijoella, jopa Viipurissa asti, ja niitä toimitettiin myyntiin Lahdenpohjan liikkeisiin. Kylän naisista tunnettiin mm. Anna Tiittasen suunnittelemat kudonnaisten mallit. Niitä kudottiin myyntiin myös pitäjän ulkopuolelle.
Kotonani ja suvussanikin käsityötaidot ovat siirtyneet ja säilyneet sukupolvelta toiselle. Osattiin rakentaa taloja, veneitä, huonekaluja, ommella vaatteita ja kutoa kankaita. Käsillä tekemisen perintö on arvokas, se antaa tiedon ja luottamuksen siihen, että kun toimeen vain tartutaan, saadaan kaunista jälkeä aikaan. Se antaa omavaraisuuden ja omanarvon tunnetta, kun kaikkea ei tarvitse ostaa, vaan minä itse voin sen tehdä. Tehdessä moni lämmin ajatus kohdistuu käsityön saajaan ja taidon opettajaan. Pidetään huolta perinteen siirtymisestä ja jatkumisesta
