Lumivaaralaisia oli PUTIKON junaonnettomuudessa 18.3.1940 - tietoja tarvitaan.
Allekirjoittanut kerää tietoja Putikon junaonnettomuudesta 18.3.1940. Tarkoitus on tehdä pieni kirjanen, jossa on aikalaisten kertomia tarinoita tästä tapahtumasta. Kirjan kustantaa Etelä-Suomen Lumivaaralaiset ry. Juuri lumivaaralaisia lapsia menehtyi turmassa. Pari hyvää vinkkiä on jo saatu, mutta lisää tarvitaan.
Samoin jos joltain lukijoista löytyy jatkosodan aikaisia kirjeitä kotoa rintamalle tai sieltä kotiin, otamme niitä julkaistaviksi lehdessämme.
Tiedot voi lähettää allekirjoittaneelle sähköpostissa tai sen liitteenä. Myös suoraan postitse voi tietoja lähettää. Ne palautetaan lähettäjälle heti paluupostissa. Muistakaa mainita lähettäjän postiosoite.
Jaakkiman Sanomien lukijatapaaminen lauantaina 16.6. klo 11 alkaen Lahdessa,
Diakonialaitoksen ravintolan Betel-salissa, Sibeliuksenkatu 6C, 2. kerros.
Perinteistä ohjelmaa, reilut piirakkakohvit ja mukavaa haastelua.
Järjestysvuorossa Etelä-Suomen Lumivaaralaiset ry.
Jaakkiman papin matkaehtoolliskaluston luovutus TEKSTI Aarno Kaartinen KUVA Heikki Rantama
Karjalaisten ekumeenisilla hengellisillä päivillä Hämeenlinnassa lauantai 17.3. sai jaakkimalaisten ja lumivaaralaisten kannalta juhlallisen päätöksen. Lähinnä Laatokan pohjoisosien saaristossa toimineiden kirkonmiesten matkaehtoolliskalusto luovutettiin suurjaakkimalaisille keskiaikaisessa vuonna 1480 rakennetussa Vanajan vanhassa kirkossa.
Ehtoolliskalusto on 159 vuotta vanhaa hienoa hopeista työtä. Ehtoolliskalusto on ollut pastori Veli-Pekka Toiviaisen hallussa ja hän luovutti kaluston Suur-Jaakkimalaiset ry:n edustajille. Suur-Jaakkimalaiset luovuttivat kaluston edelleen Töölön seurakunnan kirkkoherralle, Auvo Naukkariselle, joka lupasi käyttää sitä sen perinteen mukaisesti pienimuotoisissa kirkollisissa tapahtumissa. Kirkkoherra Auvo Naukkarisen isän juuret ovat Lumivaaran Oinaanvaaran kylässä. Ehtoolliskaluston lopullinen sijoitus jäi vielä avoimeksi.
Keskiaikainen Vanajan kirkko luovutuksen näyttämönä
Tilaisuus alkoi Hämeenlinnan-Vanajan seurakunnan kirkkoherran Kari Koivun Vanajan kirkon esittelyllä ja iltahartaudella. Kirkon erikoisuutena on noin 500 vuotta vanha puinen alttarikaappi. Taulu on ilmeisesti flanderilaista tammipuusta käsin tehtyä työtä ja siinä on noin 70 ihmisen hahmot esittämässä vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen elämänkaarta. Alttarikaapin esitteli pastori Terho Asikainen. Paikalle saapuneet juhlavieraat jatkoivat tätä kirkollista juhlaansa iltaa kohden ja vielä seuraavanakin päivänä eri puolilla Hämeenlinnaa. Ekumeenisten Hengellisten päivien teemana oli Pidetään Pyhää . Nimensä mukaisesti päiviin liittyi myös ortodoksisen kirkon tilaisuudet.
Vanajan kirkon maassamme ainutlaatuista alttarikaappia esitteli pastori Terho Asikainen. (Kuvat Heikki Rantama)
Matkaehtoolliskalusto sisältää hopeisen öylättilippaan, hopeisen öylättilautasen eli pateenin (lat. patina), hopeisen ehtoolliskalkin (lat. calix), lasisen ehtoollisviinipullon hopeisine korkkeineen ja kaikkien tarvikkeiden kluuttikankaisen säilytyslaukun avaimineen. Ehtoolliskalkissa on kaiverrus: Jaakkimavaara 1853. Se muistuttaa alueen silloista nimestä.
Artikkeli kokonaisuudessaan sekä ehtoolliskaluston mielenkiintoinen historia vain sanomalehdessä.
Arkeologi Ville Laakso muinaisjäännösten jäljillä
Arkeologi Ville Laakso tutkii tänä vuonna myös Jaakkiman ja Lumivaaran alueen muinaishistoriallisia paikkoja niin arkistoissa kuin itse kentälläkin alueemme maastossa.
Arkeologisia selvityksiä ja kaivauksia tehdään yhteistyössä pietarilaisten kollegoiden kanssa. Vuoden 2012 tutkimushanketta rahoittavat mm. Jaakkiman Seudun Perinneyhdistys ry, Jaakkima Säätiö, Lumi-säätiö ja Sortavala Säätiö. Laakson isä syntyi Kurkijoen Riekkalan kylässä 1939, mutta sukujuuret ulottuvat paitsi Kurkijoelle, myös lähipitäjiin, jokin haara Lumivaaraan ja Jaakkimaankin. Sukunimi oli alun perin Löyhkö ja vaihdettiin 1906. Laakson äidin sukujuuret ovat puolestaan Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla. Arkeologiasta Laakso on ollut kiinnostunut pienestä pitäen. Alkuperäisiä innostumisen syitä hän ei muista, mutta aihepiiri on säilyttänyt kiinnostavuutensa. - Olen opiskellut Turun yliopistossa arkeologiaa ja historiaa lisensiaatintutkinnon verran. Parhaillaan käännettävänä olevan väitöskirjakäsikirjoitukseni aihe liittyy Uukuniemen Papinniemellä sijainneeseen ortodoksiseen autiokylään. Uukuniemen kaivausten lisäksi olen ollut 90-luvun lopulta alkaen mukana suomalais-venäläisissä kenttätutkimuksissa Kannaksella ja mm. Kurkijoella ja Hiitolassa. Muutaman päivän ajan olemme liikkuneet myös Lumivaaran Jaakkiman Sortavalan alueella etsimässä uusia tutkimuskohteita, kertoo Laakso, joka viime keväänä kertoi Lumivaaran alueen tilanteesta Etelä-Suomen Lumivaaralaisten 40-vuotisjuhlassa Karjalatalolla.
Reino Halonen ja Arvi Pulkkinen Renqvistiläisyyttä kuokkaniemeläisittäin
Jos mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää Jumalan suurta hyvyyttä (virsi 345). Tämä on renqvistiläisten lempivirsi ja sitä lauletaan kaikissa heidän tilaisuuksissaan. Arvi Pulkkinen (s. 1927 Pulkkisensopella) muisteli renqvistiläisyyttä omalta kohdaltaan istuessamme hänen kotonaan Laukaan Harjutiellä eräänä syksyisenä iltapuhteena. Muistamisemme alkavat jo lähes kahdeksankymmenen vuoden takaa. Arville olivat erityisen mieluisia tapahtumia seurat kylän eri taloissa. Varsinkin silloin, kun Lauri ja Anna Pulkkinen olivat seurojen isäntinä . Arvin Anna-mummo oli arvostettu veisaaja ja aloitti aina virret.
SEUROJEN PITOA ON JATKETTU uusilla asuinsijoilla. Kesäjuhlat on pidetty Laukaan kirkossa ja seurakuntakeskuksessa heinäkuussa entisten ohjelmien mukaisina. Tasan viisi vuosikymmentä myöhemmin eli heinäkuun kolmantena 1994 kokoonnuttiin vielä kerran sinne Laapotinmäen lakkapääpetäjien juurelle. Kolme linja-autollista kuokkaniemeläisiä ystävineen oli matkannut Keski-Suomesta ja osin muualtakin juhliin.
- Meille oli rakennettu tukevat penkit leveistä lankuista ja paikallisesti ehkä tyypillinen vartiointi oli estämässä kutsumattomien vieraiden tuloa juhla-alueellemme. Tilaisuuden vetäjänä ja suomalaisena organisaattorina toimi Toivo Kapanen, ja taisimmehan mekin olla jollakin tavoin mukana, kaverukset muistelevat. Neljä pappiamme hoitelivat tilaisuuden hengellisen puolen. Kaunis kesäpäivä toi tilaisuuteen oman tunnelisänsä. Olimme ainakin hetkisen näillä rakkailla kunnailla. Laapotinmäellä käymme nykyisin pistäytymässä kotiseutumatkoillamme, veisaamme pari virttä ja kertailemme sanallisesti muistojamme. On todennäköistä, ettei enää järjestetä kesäjuhlia Laapotinmäellä. Mutta Laukaalla jatkamme taas ensi heinäkuussa.
(Artikkeli kokonaisuudessaan luettavissa vain sanomalehdessä)
Ehtoollinen seuroissa Laapotinmäellä vuonna 1994. (Kuva Reino Halonen)
Kuva-aarteita komeahelaisesta amerikanarkusta
Jaakkiman nuoria miehiä vuonna 1913 Amerikan siirtolaisina.
Minulla on muistoina ukistani Antti Korjosesta iso koristeellinen amerikanarkku , hänen tekemänsä kangaspuut, talonpoikaissänky ja visakoivuinen puunhiomalaite. Tavarat matkasivat isovanhempieni mukana Karjalasta Nivalan ja Keuruun kautta Lempäälään ja päätyivät lopulta minulle Toijalaan. Valokuvia on myös säilynyt jonkin verran ja kiinnostavimpia niistä ovat kuvat Amerikasta, missä Antti ystävineen vietti useamman vuoden nuorena miehenä.
Antti syntyi 26.1.1893 Jaakkimassa Huhtervun kylässä Juho ja Sofia Korjosen ensimmäiseksi lapseksi. Vuonna 1913 hän päätti lähteä Amerikkaan töihin ansaitsemaan enemmän rahaa kuin kotikylässä oli mahdollista, ja vähän maailmaa katselemaan, samasta pitäjästä kun oli muitakin sinne lähdössä.
Laiva Caledonia lähti Glasgowin satamasta 3.5.1913 mukanaan jaakkimalaisia ainakin Juhana Valtonen (22v, isä Ville Valtonen Huhtervu), Antti Korjonen (21v, isä Juho Korjonen Huhtervu), Emil Ahokas (19v, isä Paavo Ahokas Kesvalahti), Mikko Huolman (20v, äiti Alina Huolman Huhtervu), Pekka Taskinen (27v, isä Pekka Taskinen Kesvalahti), Simo Heinonen (22v, isä Antti Heinonen Huhtervu), Matti Nukarinen (32v) ja Juho Nukarinen (32v). Jaakkiman porukka asui kahdessa osoitteessa Amerikassa ollessaan ja ainakin osa miehistä työskenteli kaivoksen rakennustyömaalla Ironwoodissa, mistä on muistona sieltä ostettu postikortti. Antti tuli takaisin Suomeen vuonna 1917 todennäköisesti Bergensfjord-laivalla, josta on säilynyt postikortti ukin arkussa.
Liisa Lilvanen
Artikkeli ja muita siirtolaistarinoita kiinnostavine kuvineen on kokonainen sanomalehtiaukeama lehdessä 2/2012.
Lehtiseminaarissa luennoi Anni Valtonen
Karjalan Liiton järjestämään koulutukseen pitäjälehtien tekijöille osallistui lehdentekijöitä kymmenestä pitäjälehdestä. Maailman kuvat lehden toimituspäällikkö Anni Valtonen luennoi kiinnostavan lehden konseptista ja erityyppisten artikkelien keinoista elävöittää lehteä. Pitäjälehtiä analysoidessaan hän oli kiinnittänyt huomiota siihen, että artikkelit ovat helposti liian pitkiä ja kerronta menneessä aikamuodossa. Näin myös silloin, kun kerrotaan tai esitellään tässä päivässä tapahtunutta tai tämän päivän henkilöitä. Nämä asiat on tärkeä saattaa myös avustavien kirjoittajien tietoisuuteen.
Valtonen kertoi myös, miten hän on omassa lehtityössään eri vaiheissa tukenut avustajia kehittymään kirjoittajina. Tämäkin on arvokas vinkki lehdentekijöille. Omasta puolestani voin sanoa, että mielelläni teen yhteistyötä avustajien kanssa myös tällä tavoin. Karjalaisilla kertojilla on yleensä elävä kieli ja mukava kerronta. Päätoimittajan tehtävä on lukijan asiamiehenä katsoa, että teksti on helposti hahmotettavissa ja luettavissa ja joskus poimia artikkelista osia faktaruutuihin tai kainalojuttuihin.
Jaakkiman Sanomia on viimeisen vuoden aikana uudistettu ja laajennettu sisällön ja visuaalisuuden alalla. Monia seminaarissakin esiin tulleita kiinnostavuuden lisääviä käytäntöjä on jo otettu käyttöön. Olikin mieluista saada seminaarissa kollegoilta myönteistä palautetta. Valmiita emme silti vielä ole, vaan aina tähtäämme eteenpäin. Päätoimittajana voinkin olla todella kiitollinen siitä, että uudistunut lehti on innoittanut uusia kirjoittajia, myös nuorempien polvien edustajia, ja että avustajia oli jo ensimmäisenä toimintavuotenani kaikkiaan 140 henkilöä. Oma lehtemme elää ja voi hyvin yhteisen ponnistelun ansiosta. Anni Valtosen juuret ovat Lumivaarassa ja Jaakkimassa. Häntä tulemme haastattelemaan vielä tämän vuoden aikana. Seminaarin toinen osio käsitteli perinne- ja sukulehtien verotusasioita.
Lehtiseminaarin osallistujia ryhmätöissä, vasemmalta Kaarina Pärssinen (Pyhäjärvi Vpl.), Tea Itkonen (Jaakkiman Sanomat), Pekka Ojala (Seiskarilainen), Kullervo Huppunen (Räisäläinen) ja Kari Niklander (Munukan Uutiset, sukuseuran lehti). Neljässä ryhmässä kehiteltiin kiinnostavia juttujen aiheita. (kuva Kaarina Pärssinen)
Ulkomaalaisten on Ven?j?n uuden asetuksen mukaan luovuttava omistamistaan kiinteist?ist? Ven?j?n raja-alueilla. Tarvittaessa Ven?j? voi alkaa pakkolunastaa kiinteist?j? , uutisoi YLE reilu viikko sitten. Omistaminen liittynee suurelta osin vapaa-ajan asumiseen. Suomalaiset ovat ostaneet loma- ja eläkeasuntoja ulkomailta jo vuosikymmenten ajan, lähinnä maista, joihin raja on avoinna. Joillakuilla on asunto entisellä synnyinseudulla. Tässä valossa uutinen tuntuu uhkaavalta. Laatokan Karjalassa on kaunista ja moni voi olla kiinnostunut vapaa-aikansa vietosta siellä. Nuoremmille polville saattaa riittää loma-asuntojen vuokrattavuus ja palvelujen saatavuus. Unelma ei ehkä olekaan maapalan omistaminen Karjalassa, vaan mahdollisuus lomailla ja liikkua siellä siinä kuin missä tahansa muualla vapaassa maailmassa. Pakkoluovutus ja -lunastus loukkaavat kansalaisia myös kotimaan maakaupoissa. Pakko ei pysty purkamaan omistuksen tunnesidettä. Asiatasolla suomalaiset kokevat oikeudenmukaiseksi yhtäläisen maanomistusoikeuden. YST?V?NI RAPORTOI KUULLEENSA jo mustarastasta. Ajatukset suuntautuvat vahvasti kev??seen, hiirenkorviin ja k?k?siin. Siit? on en?? pieni askel p??tt?? Karjalan reissusta. Kustannukset ovat siell?kin nousseet, takasivulla on nyt tarkempaa tietoa lukijamatkoista. T?ll? kerralla teemme toivomuksestanne rengasreitit, jotta nuoremmille ja ensikertalaisille voidaan n?ytt?? laajemmalti Karjalaa.
KIIT?N LUKIJOITA YHTEYDENOTOISTA sek? lehden ett? kyl?kirjojen tiimoilta. Kiitos upeista aineistoista! Julkaisemme lehtikirjoituksia ja kuvia saapumisj?rjestyksess?. Tapaamiseen meill? on mahdollisuus Lahdessa Karjalan Liiton kes?juhlilla. Juhlilla t?rke? teema on k?dentaidot, ja siihen mekin paneudumme seuraavassa lehden numerossa. Muotoilukaupunki Lahdessa on my?s esill? karjalainen muotoilu ja perinne nykymuotoilussa. Mielenkiintoinen uutuus on my?s karjalainen k?sity?l?iskyl?, jossa on luvassa ty?n?yt?ksi?.
